Lappeenrannan kylpylän historia

1800-luvun alkupuolella kylpylöitä nousi Suomeen kiihtyvällä tahdilla. Terveysveden uskottiin auttavan yleisiin vaivoihin ja vedenjuonnin rinnalla alettiin suosia kylpemistä. Vuonna 1870 alkunsa sai Lappeenrannan kylpylä, kun kaupunginlahden rannalta löydettiin kaksi kirkasvetistä lähdettä. Lähteiden ympärille perustettiin Lappeenrannan kylpylaitososakeyhtiö.

Lappeenrannan kylpylä toimi perustamisestaan lähtien kesäkylpylänä venäläisille aristokraateille. Vuoden 1885 keisairivierailu toi Lappeenrannalle sekä Lappeenrannan kylpylälle mainetta ja uutta rautatietä pitkin kylpylävieraat pääsivät nyt helposti junalla suoraan kaupunkiin. Kylpylävieraille tarjoiltiin perinteisen vesiparannuksen ohella mm. lääkekylpyjä- ja höyryjä, havukylpyjä sekä hierontaa. Vuosisadan lopulla hoitovalikoimaan mukaan tulivat myös savikylvyt.

Vuonna 1912 valmistu Gustaf Strengellin suunnittelema uusi kylpylärakennus. Tuohon aikaan kylpylävieraille oli tarjolla mm. kokokylpyjä, sähkökylpyjä ja aromaattisia kylpyjä, valeluja ja kääreitä sekä tärpättihöyrykaappi. Kylpyjen ohella vieraille tarjoiltiin aterioita ja kylpylän viereen noussut Kasino viihdytti kävijöitä musiikilla sekä muulla ohjelmalla.

Vähitellen kylpylätoiminta kävi tappiolliseksi. Ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen aiheutti kylpylälle taloudellisia vaikeuksia venäläisten kylpylävieraiden katoamisen myötä. Lopulta kylpylä siirtyi Lappeenrannan kaupungin omistukseen 1917. Sodan aikana kylpylä toimi kaatuneiden evakuointikeskuksena, jossa n. 1 400 sankarivainajaa huollettiin kotimatkalle.

Lappeenrannan kylpylän uusi nousukausi alkoi sotien jälkeen. Asiakaskunta muuttui venäläisitä kesäturisteista sairaisiin ja hoitoa itselleen hakeviin henkilöihin. 1970-luvulla kylpylä aloitti viimein ympärivuotisen toimintansa ja 1980-luvulla kylpylän asiakkaiksi hakeutuivat sotiemme veteraanit. Vaiherikkaiden vuosien jälkeen uusitussa kylpylässä on haluttu säilyttää kylpylaitoksen historia.